Abstract

Tieteelliseen tutkimukseen osallistuu nykyään muitakin kuin tutkijoita. Paikallisyhteisöjen edustajat, kokemusasiantuntijat tai vaikkapa taiteilijat saattavat tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Yhdessä he etsivät kattavampaa ymmärrystä käytännön ongelmista ja entistä toimivampia ratkaisuja niihin. Tällainen tutkimus on liki vääjäämättä arvolatautunutta, mutta tulosten pitäisi kuitenkin olla objektiivisia. Miten tämä onnistuu? Tarjoan kysymykseen tieteenfilosofisen vastausehdotuksen.