In lieu of an abstract, here is a brief excerpt of the content:AQUINAS ON THE IMMATERIALITY OF THE INTELLECT DAVID RUEL FOSTER Seton Hall University South Orange, New Jersey I. A Controversial Question? HE QUESTION of the immateriailiity of the intelloot s,an important part of the wider question about the nau11e of the soul. The axgiumen'ts for the immaiteriality of rthe intellect a11e particularly important to Thomas's thought because they undergil1d his argument for the incorruptibility of the soul; the incorruptibiility (...) of the soul, in turn, leads towards the dootrine of the immortaility of the soruJ, a tenet of faith which Thoma.s wants to explain and deifend.1 This article will present Thomas's two most prominent arguments for the immateriality of the intieliteot and critique the first iin light of rthe seoond.2 Whether,the principle of int~Uectual ilife must, by the very 1.Arguments for the immateriality of the intellect do not necessarily appear in articles on the incorruptibility of the soul but are always presupposed by them in Thomas. For example, in Summa theologiae I, q. 75, a. 6, "Whether the human soul is incorruptible?" (" Utrum anima humana sit corruptibilis "), Thomas supports the crucial premise in his argument by referring to the,arguments for the immateriality of the intellect in articles 2 and 5 (" Utrum anima humana sit aliquid subsistens? "; "Utrum anima sit composita ex materia et forma?" Summa theologiae I, q. 75, aa. 2 and 5). 2 Five important instances of the arguments are as follows: In Sententias II, d. 19, q. 1, a. l; Summa contra gentiles II, chapters 49-50; Summa theologiae I, q. 75, aa. 2 and 5; Quaestiones Dis-putatae De anima a. 14; Oompendium theologiae, De fide, chapters 79 and 84. This chronological ordering is based on Weisheipl's catalogue in Friar Thomas D'A.quino, pp. 355-406; and Eschmann's, A Catalogue of St. Thomas's Work, in Gilson's, The Christian Philosophy of St. Thomas Aquinas, pp. 381-439. The dating of the Compendium theologiae is the most problematic. 415 416 DAVID RUEL FOSTER natUJ.1e of its.act, be immaterial is a particularly controrverted question today. Many corutempo~ary thinkers helie¥e that human understanding can be ex:pfained in strictly physical terms. ':Chis was not the case in Thomas's day, and it is important to takie notre of this. Thomas W1as noit foroed by any opponent to sharpen his arguments for the imma.teriality of the inteHect. The major Islamic philosophers, ailithough they disagreed among themselves about aspects of the inbe1iJiect's nature (e.g., the plaice and ro[e of the agent intellect)' md agree thait the intellectual soul was immaterial. Plato and Aristotle, according.to Thomas, agreed on this f.undamental point. In fact, although there were post-Socratic materialists,3 Thoma;s usuru1Jy goes ha;ek to the Pre-Socratics in order rto give an example of someone who taJUght that the inte!IJiectual :act. depends entirely on physicrul principles. Perhaps it is better to s1ay that, because the doctrine of runiversal hylomorphism was so widely accepted in his time, Thomas was not challenged regarding the incorporeality of the intellect. Many of Thoma:s's contemporaries, foililowing the tewching of Awoobroin, held that the intellectuaJ. souil was composed of spiritua.l matter.and the appropriate form,4 hut this was not in opposition to Thomas's arguments for the immateriality of the intellect. II. The Two Most Prominent Arguments A. Type I The first argument (hereaf·ter caUed Type 1) proceeds from the intellect's potential to know all corporeal things. It is justifiably described as Thomas's preferred argument,5 for s For example, the Epicureans. 4 J. Weisheipl, "Albertus Magnus and Universal Hylomorphism: Avicebron," in Albert the priam rationem formalem, which is :to grasp the essence of the obj,oot. Then Thom!lis draws his conclusion " therefore,... the inte!llecrbuaJ soul itse[f is an absolute form." The conclusion that the irntellect's mode of being is immaterial, a " form without matter," follows from the premises: majorr premise, the objeclt is,in the knower in an ahso1uite way, i.e., without matter; minor premise, the object is received in the knower.ruooording to rthe mode of he... (shrink)

Jotta olisimme moraalisesti vastuussa teoistamme, meidän on kyettävä muodostamaan käsityksiä oikeasta ja väärästä ja toimimaan ainakin jossain määrin niiden mukaisesti. Jos olemme täysivaltaisia moraalitoimijoita, myös ymmärrämme miksi jotkin teot ovat väärin, ja kykenemme siten joustavasti mukauttamaan toimintaamme eri tilanteisiin. Esitän, ettei näköpiirissä ole tekoälyjärjestelmiä, jotka kykenisivät aidosti välittämään oikein tekemisestä tai ymmärtämään moraalin vaatimuksia, koska nämä kyvyt vaativat kokemustietoisuutta ja kokonaisvaltaista arvostelukykyä. Emme siten voi sysätä koneille vastuuta teoistaan. Meidän on sen sijaan pyrittävä rakentamaan keinotekoisia oikeintekijöitä - järjestelmiä, jotka eivät (...) ole moraalitoimijoita, mutta kuitenkin toimivat likipitäen siten kuin me itse parhaimmillamme tekisimme. (shrink)

Julkaisematta jääneessä muistiossaan Mietteitä oikeuden yleiskäsitteestä (1702-1703?) G. W. Leibniz muotoilee uudelleen Platonin Euthyfron-dialogissa esitetyn kuuluisan kysymyksen. Hän kirjoittaa: ”Myönnetään, että kaikki mitä Jumala tahtoo, on hyvää ja oikein. Sen sijaan kysytään, onko se hyvää ja oikein siksi että Jumala niin tahtoo, vai tahtooko Jumala sitä koska se on hyvää ja oikein. Eli kysytään, onko hyvyys tai oikeus jotakin mielivaltaista, vai koostuvatko ne asioiden luonnetta koskevista välttämättömistä ja ikuisista totuuksista, kuten luvut ja suhteet.” Universaaleja, ikuisia totuuksia puolustava filosofi ei voi (...) hyväksyä ensin mainittua vaihtoehtoa. Hänen mukaansa ”Se toden totta tuhoaisi Jumalan oikeudenmukaisuuden. Sillä miksi ylistäisimme häntä oikeudenmukaisista teoista, jos oikeudenmukaisuuden käsite ei hänen tapauksessaan lisää mitään teon käsitteeseen? Ja sanonta stat pro ratione voluntas, minun tahtoni käyköön perusteesta, on todella tyrannin motto.” Leibnizin kritiikki on suunnattu erityisesti hänen aikalaisiaan René Descartesia, Thomas Hobbesia ja Samuel Pufendorfia vastaan. Hän ei voi hyväksyä näkemystä, jonka mukaan oikeudenmukaisuuden mitta on vain Jumalan tahto. Perustan on löydyttävä ikuisista totuuksista, jotka ovat myös Jumalan oikeudenmukaisuuden standardi. Erityisen kuuluisaksi tuli Leibnizin kritiikki Pufendorfin näkemyksiä kohtaan, sillä Pufendorfin laajalle levinneen teoksen De officio hominis et civis ranskalaisen laitoksen neljännen painoksen toimittaja Barbeyrac liitti siihen Leibnizin kiistakirjoituksen, joka tunnetaan lyhyellä nimellä Monita (Epistola viri excellentissimi ad amicum qua monita quaedam ad principia Pufendorfiani operis de officio hominis et civis continentur, 1706) ja puolusti Pufendorfia Leibnizia vastaan. Leibnizin onnistui kuitenkin ilmeisesti osoittaa eräs heikkous Pufendorfin näkemyksissä, jota Barbeyrac ei pystynyt sivuuttamaan: tämän mukaan Jumala on saman aikaan sekä ylin tuomari että lakien laatija. Siten Leibnizin näkökulmasta Jumala on tyranni – hänen tahtonsa on oikeuden ja etiikan mitta ja koska hän on kaikkivaltias, hän voi pakottaa ihmiset noudattamaan sellaista oikeudenmukaisuutta, joka on hänen mieleistään. Koska Jumalan yläpuolella ei ole Pufendorfin mukaan mitään, hän voi toimia aivan mielivaltaisesti. Leibnizin kritiikki kiteytyy Pufendorfin epäselvään erotteluun ulkoisen ja sisäisen velvollisuuden välillä, joka jättää hänen näkemyksensä arvoitukselliseksi. Tutkiskelen tässä esitelmässä oliko Leibnzin kritiikki johdonmukainen ja oikeutettu. Onko Pufendorfin näkemyksissä heikkous, jota hän ei itse huomannut? Vertailen myös asiaa koskevia eri kommentaareja (mm. Kari Saastamoinen, Petter Korkman, Fiametta Palladini) ja arvioin Leibnizin kritiikin reseptiota Pufendorf-tutkimuksessa. (shrink)

Ulrich Herrmann, 1993, claimed concerning the Enlightenment that there is a close relationship between educational theory and politics. On the one hand, in itse.

Kysymys vapaasta tahdosta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Voisi helposti kuvitella, että tämä muinainen filosofinen ongelma olisi jo saatu ratkaistua tai se olisi ainakin pois muodista mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Viimeaikaisen analyyttisen filosofian piirissä siitä on kirjoitettu lähes loputtomiin. Viimeaikainen kiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain filosofian piiriin, vaan tahdonvapaudesta ja siihen liittyvistä teemoista on tehty myös erittäin kiinnostavaa empiiristä tutkimusta. Muutamat neurotieteen löydökset ovat tuottaneet varsin suuren määrän populaaritieteellistä kirjallisuutta ja lehtijuttuja, joissa raportoidaan toinen toistaan sensaatiomaisempia tuloksia siitä, (...) kuinka aivot tekevät päätökset puolestamme ja kuinka meillä ei voi olla vapaata tahtoa. Harvassa ovat kuitenkin ne filosofit, jotka olisivat vakuuttuneet neurotieteen nyt ratkaisseen tahdonvapauden ongelman. Filosofian, neurotieteen ja kognitiotieteen rajamaastoon onkin syntynyt laaja keskustelu siitä, miten tieteellisiä tuloksia tulisi tulkita, mitä ne tarkoittavat ja mikä niiden rooli debatissa tahdonvapaudesta oikeastaan on. Esittelen tässä artikkelissa viimeaikaista keskustelua tahdonvapaudesta juuri tässä tieteen ja filosofian rajamaastossa. Aluksi tarkastelen hieman itse tahdonvapauden käsitettä ja niitä ehtoja, joita sille on asetettu. Artikkelin jälkipuolisko puolestaan käsittelee neurotieteeseen ja psykologiaan vetoavia argumentteja tahdonvapautta vastaan ja esittelee lyhyesti joitakin näihin argumentteihin esitettyjä vastauksia. (shrink)

Psykologian identiteetti tieteenalana ja ammattikuntana on jännitteinen. Etenkin akateemisissa yhteyksissä psykologia pyrkii usein erottautumaan muista ihmistieteistä metodisesti luonnontieteitä ja niiden kvantitatiivisia menetelmiä lähellä olevana tutkimusalana. Ihmismielen tutkimuksessa neurotieteen rooli on viime vuosikymmeninä kasvanut merkittävästi, ja parhailla julkaisufoorumeilla psykologisten tulosten tukemisesta aivotason evidenssillä on tullut lähes välttämättömyys. Toisaalta kuten Vesa Talvitie kirjassaan Arkipsykologiasta Aivotutkimukseen – kysymyksiä psykologian filosofiasta toistuvasti osoittaa, akateemisen tutkimuksen ulkopuolella työskentelevän psykologin tarkastelukulma ihmismieleen on tyypillisesti toisenlainen. Työuupumuksesta kärsivää tai läheisen kuolemasta masentunutta asiakasta ei ole mielekästä nähdä vain (...) kognitiivisten ja affektiivisten prosessien kokoelmana, vaan tämän tietoisuus ja kokemusmaailma tulee ottaa vakavasti. Asiakas- ja hoitotyössä arkipsykologian mukainen kuva mielestä muodostaa psykologin ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen perustan. Ihminen nähdään mielentilojensa (esimerkiksi uskomusten, halujen, pelkojen tai suunnitelmien) perusteella käyttäytyvänä vapaana ja vastuullisena toimijana. Toisaalta harva kiistää, että mieli jollakin tapaa asuu aivoissa tai väittää ettei aivojen toiminnan ymmärtäminen olisi mielen toiminnan ymmärtämisen kannalta hyödyllistä. Vaikka psykologia tutkii ihmismieltä, löytyy psykologian sisältä löytyy lukuisia näkemyksiä siitä, miten mielen käsite tässä yhteydessä tulisi ymmärtää. Kun psykologit vielä itse ovat usein haluttomia reflektoimaan tieteenalansa käsitteellisiä perustoja, syntyy psykologian filosofian systemaattiselle tutkimukselle selvä tilaus. (shrink)