Keskustelu tekoälyn soveltamiseen liittyvistä eettisistä ja poliittisista kysymyksistä käy juuri nyt kuumana. Emme halua tässä puheenvuorossa osallistua keskusteluun tarttumalla johonkin tiettyyn eettiseen ongelmaan. Sen sijaan pyrimme sanomaan jotain itsekeskustelusta ja sen vaikeudesta. Haluamme kiinnittää huomiota siihen, kuinka erilaiset ihmismielen ajattelutaipumukset ja virhepäätelmät voivat huomaamattamme vaikuttaa tapaamme hahmottaa ja ymmärtää tekoälyä ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kun ymmärrämme paremmin sen, kuinka hankalaa näiden kysymysten hahmottaminen arkisen mielemme kategorioilla oikein on, ja kun tunnistamme tästä syntyvät virhepäätelmät ja ajattelun vääristymät, kykenemme entistä (...) korkeatasoisempaan eettiseen arviointiin tekoälyyn liittyvissä kysymyksissä. Tarkoituksemme ei ole tarkastella loogisiavirhepäätelmiä, jotka rikkovat formaalin modus tollensin tai modus ponensin sääntöjä. Sen sijaan esittelemme empiirisiä tutkimustuloksia, jotka havainnollistavat ihmismielen taipumustatehdä systemaattisia virhearviointeja erilaisissa tilanteissa. (shrink)

Kuvittelukyky tai imaginaatio esiintyy varsin harvoin Leibnizin kirjoituksissa ja siksi siitä ei ole kovin laajalti keskusteltu Leibniz-kommentaareissa ennen kuin aivan viime aikoina. Näissäkin tapauksissa keskustelu on pitkälti rajoittunut kuvittelukyvyn rooliin tiedostuksessa. Yritän tässä esitelmässä vetää sillan kuvittelukyvyn ja moraalisen toiminnan välille, jota tietääkseni ei ole ennen varsinaisesti tehty.

Kysymys vapaasta tahdosta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Voisi helposti kuvitella, että tämä muinainen filosofinen ongelma olisi jo saatu ratkaistua tai se olisi ainakin pois muodista mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Viimeaikaisen analyyttisen filosofian piirissä siitä on kirjoitettu lähes loputtomiin. Viimeaikainen kiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain filosofian piiriin, vaan tahdonvapaudesta ja siihen liittyvistä teemoista on tehty myös erittäin kiinnostavaa empiiristä tutkimusta. Muutamat neurotieteen löydökset ovat tuottaneet varsin suuren määrän populaaritieteellistä kirjallisuutta ja lehtijuttuja, joissa raportoidaan toinen toistaan sensaatiomaisempia tuloksia siitä, (...) kuinka aivot tekevät päätökset puolestamme ja kuinka meillä ei voi olla vapaata tahtoa. Harvassa ovat kuitenkin ne filosofit, jotka olisivat vakuuttuneet neurotieteen nyt ratkaisseen tahdonvapauden ongelman. Filosofian, neurotieteen ja kognitiotieteen rajamaastoon onkin syntynyt laaja keskustelu siitä, miten tieteellisiä tuloksia tulisi tulkita, mitä ne tarkoittavat ja mikä niiden rooli debatissa tahdonvapaudesta oikeastaan on. Esittelen tässä artikkelissa viimeaikaista keskustelua tahdonvapaudesta juuri tässä tieteen ja filosofian rajamaastossa. Aluksi tarkastelen hieman itse tahdonvapauden käsitettä ja niitä ehtoja, joita sille on asetettu. Artikkelin jälkipuolisko puolestaan käsittelee neurotieteeseen ja psykologiaan vetoavia argumentteja tahdonvapautta vastaan ja esittelee lyhyesti joitakin näihin argumentteihin esitettyjä vastauksia. (shrink)