L’articolo in una prima parte ripercorre le dinamiche del fenomeno memoriale nella configurazione di paesaggi globali (mnemoscapes), evidenziandone il presentismo e riconoscendolo come postmemoria. Queste considerazioni motivano uno sguardo antropologico-critico su attori.trici e terreni inediti come le memorie criminali delle donne genocidarie in Rwanda, affrontate nella seconda parte nel confronto con i livelli di giustizia e nelle contraddizioni del richiamo “pacificatorio” ai ruoli di genere socialmente accettati, in aperto contrasto con l’efferatezza della violenza perpetrata.

Artikkeli on väitöstilaisuudessa esitetty lectio praecursoria. Väitöskirjani käsittelee kysymystä, miten tiedettä voidaan ymmärtää tarkastelemalla sen historiaa. Lectiossa tuon esiin neljä väitöskirjani keskeistä teemaa. Ensinnäkin tieteen historia on osoittautunut monimutkaiseksi prosessiksi. Tämän vuoksi tieteenhistorian on tutkittava monenlaisten syiden yhteisvaikutusta tieteen kehitykseen. Mikään yksittäinen syiden luokka ei auta selittämään kokonaisuutta. Toiseksi esitän, ettei tieteen historiaa voida lähestyä määritelmien tai kategorioiden avulla. Puolustan nykyhetkikeskeistä lähestymistä tieteenhistoriaan, jonka mukaan tieteen historia on se prosessi, joka johti nykyiseen tieteeseen. Se, mikä on osa tieteen historiaa, ei (...) riipu siitä, mitä pidämme tieteenä vaan siitä, millainen historian kausaalikudelma on. Kolmanneksi tuon esiin, että kontrafaktuaalisten skenaarioiden tarkastelu on välttämätöntä historian ymmärtämiselle. Väitän, että vain hallittu jossittelu voi tarjota meille ymmärrystä siitä, miksi historia kehittyi tietyllä tavalla. Neljänneksi argumentoin, ettei tieteen historiaa voida selittää käyttämättä nykyistä tieteellistä, vaikka tällaista jakoa onkin joskus esitetty historiografiseksi hyveeksi. Kaiken kaikkeaan esitän, että tieteen historiaa tarkastelemalla voimme nähdä oman paikkamme osana todellisuuden valtavaa kausaalikudelmaa. (shrink)

Ajan luonnetta koskevissa käsityksissä on tyypillistä erottaa kaksi eriävää kantaa: A-teoreettinen presentismi ja B-teoreettinen eternalismi. Edeltävän väitetään tyypillisesti sopivan yhteen inhimillisen ajallisen kokemuksen kanssa ja jälkimmäisen ontologisesti perustavanlaatuisen luonnontieteen kanssa. Ilmikuvamme ajasta sisältää ehdottoman nykyisyyden ja yksisuuntaisen ajan kulun menneestä tulevaan. Tieteellinen kuva ajasta ei sisällä erityistä nykyisyyttä eikä ajan kulun edellyttämää dynaamista aikamuotojen muutosta. Monet ovat pitäneet kokemustamme ajan kulusta illuusiona. Tässä artikkelissa keskitytään A-sarjan mukaisen ajankulun virheteoreettiseen tulkintaan. Tarkastellaan mahdollisuutta, jonka mukaan meillä ei ole kyseistä kokemusta vaan (...) kuvailemme kokemustamme virheellisesti ajan virtaukseen liittyvillä vertauskuvilla. Tätä tukee fysikalistinen argumentti: Jos ajan kulun kokemuksellamme ei ole fysikaalista perustaa, meillä ei voi olla sen mukaista kokemustakaan ajasta. (shrink)